Ei ollu ihan semmonen jouluaatto mihin oon tottunu.. niinku jo aikasemmin kerroinki että meillä kuitenki on aika selkeet ja rakkaat jouluperinteet...
Edellis illan vietin tosiaan kavereitten kanssa ja kotia tultuani kävin pian nukkumaan. Joulufiiliksestä ei tietoakaan! Aamulla heräsin, en riisipuuron tuoksuun, en tuttuihin joulupiirettyihin saatikka joulupukin kuumaan linjaan, heräsin siihen kun meän koira hakkaa sitä sen vinkuvaa kumilelua lattiaan just mun huoneen eessä.
Kävelin keittiöön... ei mitään erikoista. Normi aamupala ja sitte pipareitten koristeluun (niin nekin tein itse ku ei täällä vissiin ole tapana) koristelinpa sitte niitä melkeinpä koko aamupäivän itekseni. Ihan nättejähän noista tuli, laitan kuvaa kun löydän sen kamerakaapelijohdon!
Kahdelta oli sitten sovittu "Joulu-skype" perheen kanssa. Niinku sanoin jo aikasemmin ne tosiaan viettää joulua porukalla mun mummilassa. Olihan se ihan kiva nähdä ja kuulla koko porukkaa, mutta samalla se vaan nosti sen tunteen enemmän pintaan että minä en ole siellä. Ja ei se skype vaan oo sama juttu.. kuva ja puhe pätkii eikä sitten kuitenkaan tunne kuuluvansa porukkaan.. tuntu kuitenki hyvältä vaihtaa kuulumisia ja kuulla rakkaitten ääntä. Joulu on kuitenki perheen ja sukulaisten aikaa! En oo ikinä varmaan toivonu enemmän että voisin hypätä sen ruudun läpi...
Astetta verran vaikeammaksi täällä olon tekee sen kun tutut kyselee FB:ssä että no joko on koti-ikävä? No tietenkin on! Nytkin kuuntelen suomalaisten joululaulujen helmiä (Tulkoon joulu, Varpunen jouluaamuna, sydämeeni joulun teen.. oi ja kyllä Juice Leskisen Sika) ja en vaan voi sille mitään että itkuhan tässä tulee!!
Älkää nyt kuitenkaa käsittäkö väärin: Musta täällä jenkeissä on ihanaa ja mun hostit on niin ihanasti tehny tänne meille Joulua ja pitäny spirittiä yllä mutta kun ei täällä vietä joulua kun vaan nää mun hostit ( kuuskymppinen pariskunta) ja sitte 93-vuotias isoäiti... kaipaan ihmisä mun ympärille ja eniten kaipaan perheen pienimpiä jotka ei malta odottaa että pukki tulee kylään ja saadaan viimein joululahjat.
Kaipaan niin mun perhettä.. Iskää joka paketoi lahjansa aina samalla paperilla niin että kaikki ties että nuo paketit on iskältä, äitiä joka vääntäis vihreitä kuulia jo hirveellä vauhdilla naamaan ja mun rakasta pikkusiskoa jonka kanssa voitas kattoa Joulupukin kuumaa linjaa. Ja kaikkia muitakin mun ihania sukulaisia!!
Kaipaan suomalaista Joulua! Oikeeta kuusen tuoksua, joulusaunaa, joulutorttuja, sokerikuorrutteisia piparitaloja, joulupukkia, lautapelejä perheen kanssa, yövalvomista, lunta, glögiä... tää lista vain jatkuu ja jatkuu.
Hieman oloa helpotti tänään se että näillä mun hosteilla on tapana avata lahjat 24. illalla eikä seuraavana aamuna... kiitos hirveesti kaikista lahjoista! Lämmittää sydäntä, mieltä ja varpaita nää lahjat :) Laitan huomenna muutenki kuvia tästä meidän joulusta.. oon nyt liian väsy!!
Huomisaamuna ois ideana mennä ihan oikeeseen joulukirkkoon.. pitäs tosiaan varmaan alkaa käymään nukkumaan niin ei nukahda sitten Herran sanaa kuunnellessa! Tiiän että tuli nyt "vähän" masentavaa tekstiä mutta tuntuu vaan niin helpottavalta purkaa vähän näitä tuntemuksia tänne.
Kuitenkin sinne Suomeen: Merry Christmas to all of you! Ottakaa loma rennolla meiningillä, levätkää, lukekaa, ahmikaa paljon kinkkua ja laatikoita, juokaa glögiä ja viettäkää ihania hetkiä läheistenne kanssa! Ja muistakaa käyttää villasukkia ja syödä lempparisuklaita <3
Rauhallista Joulua
Veera
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti