Nyt oon ollu yli kaks kuukautta rapakon toisella puolella ja arki on todellaki iskeny elämään ja kovaa... vaikka sitä kovasti yritti lähteä matkaan ilman suurempia odotuksia, mieli avoimena ja tavallaan jopa tyhjänä, en siinä ihan täysin onnistunu (enkä ymmärrä miten kukaan voi onnistua!). Olinha mä jo ehtiny maalata aikamoiset maisemat itelleni! En nyt siis sano että maisemat täällä ois erilaiset ku mitä aattelin (en siis missään vaiheessa kuvitellut meneväni mihinkään O.C kuvaus paikkaan elämään semmosta elämää, en tarkota nyt semmosia maisemia)... tai ees millään tavalla huonommat mutta silti jotenki tuntuu että kaikki ei oo täydellistä. Ku joku asia mitä oot oottanu hirveen kauan viimein toteutuu sitä oottaa että kaikki menee just niinku saduissa ja että elämä on pelkkää pilvilinnaa... sitä haluaa saada niin paljon irti tästä vuodesta ja nauttia kaikesta ja kokea niin paljon. Tuntuu välillä että onnistun tekemään jopa vaihtovuodesta suorittamista, not good!
Elämä täällä on siis tosi hyvin. Mulla on ihanat hostparentsit jotka jaksaa kuunnella mun selityksiä ja kuskailla mua ympäri kaupunkia, huippuja kavereita jotka saa mut nauramaan joka päivä, harrastuksia, kiva pienehkö kaupunki jossa osaan ehkä melkein jopa nyt liikkua. Mutta silti sitä jotenki aattelee että tässäkö tää nyt sitte on?? Sitä kuulee joka päivä lausahduksia " ota vuodesta kaikki irti!" "pidä hauskaa siellä Jenkeissä!!" "ota osaa kaikkeen" "pidä mieli avoimena"... ja nuo on kaikki tosi totta, mutta millo tietää että on ottanu "kaiken irti" tai "viettäny huipuimman vuoden ikinä". Ehkä tää on taas tätä mun ylikelaamista... yep definitely!
Nyt ottamaan kaikki irti loppuillasta! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti